Mitä on suomalainen mediakasvatus vuonna 2025?
Mediakasvatus-käsitettä ei enää käytetä kuin historiallisessa merkityksessä. Kaikki kasvatus on mediakasvatusta.
Opetusministeriö, poliitikot ja hallintovirkamiehet ovat ottaneet vakavasti eri mediakasvatustahojen ja 2000-luvun alkukymmeninä esittämän huolen mediakasvatuksen tilasta ja rakentaneet strategian heidän ehdotustensa pohjalta. Mediakasvatus kuuluu opettajankoulutukseen pakollisina opintoina, kouluille on luotu mediakasvatuksen sovellusstrategiat kaikkiin aineisiin, ja itse asiassa aineiden rajat ovat hämärtyneet niiden osin sulautuessa mediakasvatukseen.
Vuoden 2025 Suomi katselee säälitellen taaksepäin aikaan, jolloin kansa johtajineen kaiveli päretikulla korviaan ja kuvitteli siten avaavansa globaaleja informaatioyhteyksiä. Vain viidessätoista vuodessa tapahtui kuitenkin kehitys, joka nosti Suomen tietotekniseen, virtuaalitodelliseen ja multimodaaliseen kärkeen koko maailmassa. Tämä kehitys sai alkunsa vuoden 2013 perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksesta, jonka tärkeinä asiantuntijoina toimivat opettajat, mediakasvatuksen tutkijat sekä nuoret oppijat.
Uudet mediat ovat mahdollistaneet myös etäopetuksen lukuun ottamatta joitakin harvoja, lähiopetusta vaativia osa-alueita kuten eräät perinteiset musiikin, kuvataiteen, urheilun ja käsityön menetelmät. Sekä oppilaiden että opettajien käytössä on virtuaalikypärät ja -hansikkaat, joilla voi saada aidonkaltaisen moniaistillisen havainnon opiskeltavasta asiasta, sekä liikeherkät oppialustat, joiden varhaisia versioita testattiin jo 2010-luvun kaupallisissa tietokonepeleissä. Opetus ja opiskelu eivät enää ole aikaan ja paikkaan sidottuja, joten nuoret voivat paremmin sovittaa opiskelunsa ikäkaudelle tyypilliseen myöhäiseen vuorokausirytmiin.
Virtuaaliopetuksen myötä nuorten opiskeluhalukkuus ja koulumyönteisyys ovat kasvaneet huomattavasti, koska virtuaaliopetus on joustavaa ja hauskaa.
Opettajan tehtävä on yhä enemmän ohjaajan, mahdollistajan ja ajattelun virittäjän tehtävä. Opettaja toimii itsenäisten oppijoiden mentorina. Virtuaaliset oppivälineet on mahdollista yhdistää myös yhteiseen virtuaaliluokkatilaan, jossa voidaan toteuttaa yhteisiä projekteja. Oppilaita ja opettajaa edustavat luokassa luonnonmukaiset avatarit.
Työrauhaongelmia ei ole, koska virtuaalikypärät estävät möykkäämisen. Eritysen hankalissa tapauksissa kypärän mikrofonin voi tilapäisesti mykistää ja avatarin passivoida opettajan ohjausyksiköstä.
Fyysinen koulu on silti edellen olemassa, ja sen tehtävä on entistä enemmän ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen. Monia asioita voi tehdä etänä, muttei kaikkea. Pitää myös olla yhteisiä tiloja ja tilaisuuksia, yhteistä tekemistä, kohtaamisia kasvokkain sekä henkilökohtaista ohjaamista fyysisessä todellisuudessa. Opettajan työ on silti jo enemmän mentorointia kuin perinteistä katederiopetusta. Oppilas rakentaa itse tiedon portaansa opettajan ohjauksessa.
Opettajan työ jakaantuu virtuaalisiin ja fyysisiin vastaanottoaikoihin, jotka ovat oppilaille/opiskelijoille henkilökohtaisia. Yhteinen (luentotyyppinen) opetus tapahtuu virtuaaliluokassa. Käytettävissä on myös kurssikohtainen 24/7-virtuaaliopettaja, joka vastaa yleisimmin esitettyihin kysymyksiin.
Mitä nuoremmat oppilaat, sitä enemmän fyysistä läsnäoloa. Iän karttuessa myös virtuaaliopetus lisääntyy.
Tekijänoikeuteen liittyvät elokuvien, mainosten ja muun liikkuvan kuvan käytön rajoitukset opetuskäytössä ratkaistiin vuoden 2016 uudessa tekijänoikeuslaissa siten, että ei-kaupallinen opetuskäyttö rinnastetaan yksityiseen kotikäyttöön. Myös lyhyitä katkelmia valmiista materiaalista saa opetustarkoituksessa käyttää uusien teosten luomiseen (esim. scratch-videot, opinnäytetyöt), kunhan katkelmien lähteet on selvästi esitetty katkelman kohdalla tai lopputeksteissä eikä katkelmien kesto ylitä laissa määriteltyä enimmäiskestoa. Näin syntyneitä uusia teoksia ei kuitenkaan saa levittää kaupallisesti.
(Tässä harjoituksena tehtyä ajatusrakennelmaa mediakasvatusopintojen lähiviikonlopulta 20.3.2011)
21. maaliskuuta 2011
17. lokakuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)