Mediakasvatuskimpaleeseen P.S.

Eräät kollegani muuten ehdottivat, että lehden nimiehdotuskilpailu järjestettäisiin vasta ystävänpäivähörhöilyjen yhteydessä. Miksi ihmeessä? Miten verkkolehti ystävänpäivään liittyy? Ja pitävätkö he verkkolehteä yhtä tyhjänpäiväisenä hupina kuin ystävänpäivän temppurataa? Olen pettynyt.

Sitä paitsi en millään saattaisi odottaa kahta viikkoa (!), jotta saisin käynnistettyä lehtemme. Miksi, kun se käy suit sait jo nyt?

Ja miksi ihmeessä kaikki opet aina ajattelevat kaikkea "ylimääräistä" suurena vaivana, kun se voisi olla koko työn suola? Kuka ihmeen täysjärkinen tekisi tätä työtä MUUTEN KUIN kutsumuksesta? Kysyn vain. Että verkkolehden nimen keksiminenkin on muka niin iso sirkus (ja hah!) että se pitää yhdistää toiseen sirkukseen, ystävänpäivään.

Anteeksi kyyniset kommenttini, jopa aiemmin kehumiani kollegoja on tietysti moneksi, ja ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki. Mutta onneksi suurin osa kollegoistani otti verkkolehden ajatuksen suorastaan imaisemalla vastaan.

Terv., hitsivie, kohta henkeen ja vereen mediakasvattaja!

Kimpale nimeltä MEDIAKASVATUS

- Kaiken se voittaa, kaiken se käy läpi...

Rantauduin tiistaina Mediakasvattajan peruspilarit -kurssilta Vierumäeltä, oma koulu odotti taas seuraavana päivänä. Pää oli sekaisin ja täynnä uusia ideoita - kaiketi onnistuneen koulutusjakson merkki. Ajattelin, että saamamme kotitehtävä(t) olivat melkoinen Mount Everest kiivettäväksi - luoda nyt nettiprojekti jonkin ryhmän (minkä?) kanssa muun opetuksen sivussa, ja että vielä pitäisi blogata ja pohdiskella mediakasvatusta kouluissa.

Yön kun nukuin yli, niin jopas loksahtivat palaset kohdalleen. Ihan kuin olisin hyvinkin suunnitellut koko projektin, täräytin opettajahuoneen pöytään nyrkin nimeltä Koulun Oma Verkkolehti. Yksinkertaista ja valmiiksi tarjoiltua Vierumäen kurssilta, minä vain korjaan kunnian, kiitos!

Koska kollegani Männistössä ovat niin avarakatseisia, ihania, rohkeita, rempseitä ja riemastuttavia, kaikki ottivat ajatuksen verkkolehdestä vallan innostuneina vastaan! No, aika näyttää, kuinka moni on lopulta valmis toimittajaksi koulun lehteen (minä armoitettuna päätoimittajana, ainoana joka ei tehtävästä kieltäytynyt...)

Rakenne: Luon koulun lehden sivut ja katon pikkasen perään.

Köksäopet pitää ruokapalstaa, kässäopet antaa nikkarointi- yms. vinkkejä; urheilu-uutisia riittää aina, ja koulun uutisista saa "kotimaan palstan", muista ulkomaat. Palstat ja kolumnit on vielä teon alla. Voitaisiin julkaista oppilaiden aineita, kuvia oppilastöistä, valokuvia sekä videoita. Oppilailta voisi tulla mielipidekirjoituksia (SENSUROITUINA tietenkin...). Musaope lupasi jo laittaa koko opetusmateriaalinsa lehteen tyyliin "kas tässä musiikkilinkit, opetelkaa nämä!"...

Erittäin hyvän vastaanoton sai siis yhteinen verkkolehtemme, mutta vasta aika näyttää, kuka todella osallistuu lehden tekoon, kuka ei. En kuitenkaan pidä lehden tekoa niin isona urakkana, ettenkö selviäisi siitä vaikka yksinkin, mutta torsoksi se jää, jos muiden aineiden opet eivät siihen osallistu.

Mediakasvatuksesta ja peruskoulusta lisää myöhemmin, se on niin taas iso kimpale, etten halua sillä ryydyttää lukijoitani tällä kertaa. Mutta kohta täältä pesee!