Eräät kollegani muuten ehdottivat, että lehden nimiehdotuskilpailu järjestettäisiin vasta ystävänpäivähörhöilyjen yhteydessä. Miksi ihmeessä? Miten verkkolehti ystävänpäivään liittyy? Ja pitävätkö he verkkolehteä yhtä tyhjänpäiväisenä hupina kuin ystävänpäivän temppurataa? Olen pettynyt.
Sitä paitsi en millään saattaisi odottaa kahta viikkoa (!), jotta saisin käynnistettyä lehtemme. Miksi, kun se käy suit sait jo nyt?
Ja miksi ihmeessä kaikki opet aina ajattelevat kaikkea "ylimääräistä" suurena vaivana, kun se voisi olla koko työn suola? Kuka ihmeen täysjärkinen tekisi tätä työtä MUUTEN KUIN kutsumuksesta? Kysyn vain. Että verkkolehden nimen keksiminenkin on muka niin iso sirkus (ja hah!) että se pitää yhdistää toiseen sirkukseen, ystävänpäivään.
Anteeksi kyyniset kommenttini, jopa aiemmin kehumiani kollegoja on tietysti moneksi, ja ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki. Mutta onneksi suurin osa kollegoistani otti verkkolehden ajatuksen suorastaan imaisemalla vastaan.
Terv., hitsivie, kohta henkeen ja vereen mediakasvattaja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti