Vuodatusta

Poistelin eilen kirjoituksia, jotka liittyivät hyvin vähän mediakasvatukseen mutta enemmänkin opettajuuteen. Nyt seuraa vuodatuksia asiasta.

Mäntybittiäinen on saanut innokkaan vastaanoton vain teoriassa. Käytännössä kukaan muu kuin minä ja musiikin opettaja ei ole kirjoittanut lehteen mitään. Musaopenkaan juttu ei ole artikkeli, vaan tiedote. Hyvä edes niin. Pari palautetta olen saanut, mutta tuskin kovin kannustavia. Vai kuinka:

"Mistäs johtuu, ettei vielä ole saatu artikkeleita? Onko sivut vielä niin tuoreet, vai eikö artikkeleita ole?" - nimim. Squid 11.2.08 (Lehtihän perustettiin 7.2.08. Olisiko se pitänyt julkaista vasta valmiina? Miten? Millainen on valmis verkkolehti?)

"Sivut on äärettömän tyylittömät ja rumat.. Miksi sanoa sivujen olevan valmiit jos sisältöä ei ole? Hyi teitä. " - nimim. en kerro 20.2.2008

Miten päin tässä pitäisi olla? Miten täydellinen heti alkumetreiltä, ei, korjaan: alkumilleiltä? Kertokaa nyt hyvät ihmiset, mitä pitää tehdä, että lehti olisi toimiva sekä kirjoittajien että lukijoiden mielestä.

Se vuodatus: Jospa joku antaisi rakentavaa kritiikkiä! Ja jospa joku muukin tekisi tämän eteen jotain, enkä vain minä... Kun alkujaan tuntui, että lehdelle oli suorastaan tilaus. Miten masinoin muut opet liikkeelle, kun en halua kyselyjeni tulokseksi vain lämmintä kättä ja hyviä aikeita? Voiko Magazinefactoryn formaattia muuttaa (ainakaan osaamatta html-kieltä) ja jos, niin miten? Neuvoja, kiitos!

Noloa.

Niin, Mäntybittiäisessä on jo peräti neljä artikkelia.

Kaikki itse kirjoittamiani. (Tosin käsite "artikkeli" on tässä hyvin väljä.)

Eivät kaikki mutta hyvin monet kollegat ovat olleet vähintäänkin kiinnostuneita lehden teosta. Moni oppilas on suorastaan vaatinut päästä toimittajaksi. Moni ope ja oppilas on jo kertonut suunnitelmistaan, mitä aikoo lehdessä julkaista. Ja silti.

Onko ihmisillä niin kauhea rimakauhu jopa jonkun nettilehden suhteen? Ovatko he todellakin niin paljon työllistetympiä (kaikki!) kuin minä, pienen lapsen yksinhuoltaja? (Huom. kirjoitan tätä klo 22.04.) Vai elänkö tosiaankin pää jossain boheemissa pilvessä, enkä vain ymmärrä, mikä on oikeasti tärkeää? Vai odotanko vain näkyvää tulosta liian nopeasti?

Palauttakaa nyt joku minut maanpinnalle, ja pian.

Minusta kun nettilehden avulla voi yhdistää huvin ja hyödyn. Motivoida itseään ja oppilaita. Onhan meidän (Männistön koulun) yhteinen spektaakkeli, Viljo-gaalakin, masinoinut liikkeelle melkoisen huikean mediataiteen vyöryn noin olosuhteet huomioon ottaen. Miksei yhtä hyvin nettilehti voisi innoittaa ihmisiä opiskelemaan paremmin biologiaa, englantia, fysiikkaa...

Ehkä olen vain kärsimätön. Huoh. Mutta on aika kurjaa kirjoitella artikkeleita lehteen yksin.

Yksi parhaita ideoita, mitä lehdentäytteeksi on syntynyt, on jatkokertomus videodraamana. Ja siihen tekijät ovat varmasti kykeneviä, oman kasiluokkien mediataiteen ryhmän neropattitytöt. Heillä on sitä draaman ja huumorin tajua sekä kykyä suunnitelmalliseen työskentelyyn, mitä tällaisessa projektissa tarvitaankin. (Toivottavasti en taas odota liikoja.)

Pitäisikö tässä päätoimittajana ryhtyä oikein virkaintoiseksi ja asettaa ihmisille deadlineja (ja millähän lihaksilla)? Taitaisi olla koko lehden loppu. Eikä tulokseksi jäisi kuin se kasiluokkalaisten toteamus, kun ohjausdemonstraation annettuani kysyin, mitä he olivat oppineet. Vastaus: että ohjaaja tosiaan huutaa koko ajan.

Tämä vain harmittaa

että muuten ihan mukavilla ja helppokäyttöisillä Magazinefactory-sivuilla ei oikeastaan ollenkaan pysty muokkaamaan sivujen ulkonäköä. On vain pari hassua vaihtoehtoa. Onko tähän kellään viisaalla bittinikkarilla antaa aloittelijanörtille neuvoa?

Etusivu kun on lievästi sanoen kökkö. Haluaisin kokeilla jotain muuta kuin vain annettuja vaihtoehtoja. Sitä paitsi en ole ihan selvillä siitä, mihin omat valintani (päätoimittajana) edes vaikuttavat: kun olen valinnut eri fontteja tai värejä taustoihin tai otsikoihin, ja tallentanut ne, mikään ei ole muuttunut. (Ja vaihtoehtoja on tosi vähän! Voiko tähän vaikuttaa?)

Mäntybittiäinen lentää!

Tänään on se päivä, jolloin Mäntybittiäinen virallisesti näkee päivänvalon. Ja linkkihän oli siis:
http://www2.edu.fi/magazinefactory/magazines/mantybittiainen/

Tämä komistus lehdeksi sisältää jo peräti kaksi artikkelia, molemmat tosin allekirjoittaneelta peräisin. Jos niitä nyt artikkeleiksi voi kutsua.

Mutta innostus on ollut käsinkosketeltavaa, aivan selvästi tälle on ollut tilaus. Musaope aikoo käyttää Bittiäistä opetuksensa välineenä, ja moni muukin on halunnut toimittajaoikeudet jo nyt. Oppilailta on tullut loistavia ideoita (ei tosin nimeksi, nimikilpailun anti oli lievästi sanoen murheellinen. Voittanut ehdotus tuli äikänope Vililtä) mm. valituspalstasta sekä viikoittaisesta jatkokertomuksesta - eikä suinkaan kirjallisena, vaan videomuodossa! Tiedossa on siis saippuaoopperaa niin, että korvista pursuaa. Alustavien ideointituokioiden perusteella korvista pursuaa myös massoittain käsikirjoittajaneroja.

Kiva saada jokin pitkäjänteinen projekti käyntiin! Jotain tällaista tässä on kaivattukin. Kunhan alkuinnostus ja -ideat vain saisi hyödynnettyä, ja innon jatkumaan.

Vihdoinkin edistystä!

Tänään lähetin rekisteröintihakemuksen Magazinefactoryyn. Lehtemme nimeksi on tulossa Mäntybittiäinen - nimi ei kuitenkaan ole oppilaan keksimä vaan äidinkielenopen. Oppilaille suunnatusta kilpailusta jäi käteen varsin laiha anti, ehdotukset olivat harmillisen mielikuvituksettomia tai vain keskinkertaisia. Osaa voi ehkä käyttää palstojen otsikkoina.

Opettajat osoittavat hyvin vaihtelevaa kiinnostusta, sehän oli selväkin. Jotkut pitävät kaikkea ylimääräistä vaivannäköä hirvittävänä mörkönä, jopa silloin kun vaiva ei koidu heidän nähtäväkseen. Toiset ovat innolla ottaneet vastaan mahdollisuuden laajentaa opetusta tietoverkkoon. Näin kai aina.

Jään odottamaan salasanoja, että päästään tositoimiin.